Meiltä ei sinne kävele kuin pikkusen päälle puolisen tuntia, joten matka ei ollut pitkä tuolle 4 -vuotiaallekaan, mutta otin varuilta sisarusrattaat mukaan.
(Ja onneksi otin, paluumatka teki tiukkaa, joten mukulat kyytiin ja juoksin lähimmälle bussipysäkille).
Kerkesimme ruoka-ajaksi kotiin.
Eikö ole ihania?
Näimme matkalla varmaan 10 sudenkorentoa ottamassa aurinkoa
Elämä on riepotellut meitäkin ja kolhinut kylkiä ja polvia ruville, mutta luonnon keskellä kävellessä ei maallisia murheita ajatellut. Miten kaunista syksyllä voi olla. Se värien kirjo! Parhaimmat kuvat onnistuu mielestäni syksyllä ja keväällä. Valitettavasti tänään taisin rikkoa kamerani...Nyyh ja niisk!
Kuopusta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa vaunuissa istuminen, onhan se tuollaiselle taaperolle vaikeaa, kun kaikki on uutta ja tahtoisi päästä tuhoamaan kaiken.
Ajatella, että kuukauden kuluttua mun pieni pallero on vuoden!
Missä miun vauvani on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti