Uskalla!

Oletko koskaan miettinyt asioita ja jättänyt tekemättä, koska et uskalla?

Minä olen, monesti.

Viime viikolla tein jotain ( se viimeviikko oli sitten 26.9.), mitä olen jo lähes 6 vuotta miettinyt, mutten koskaan ajatellut toteuttaa.

Otin tatuoinnin!

Mun piti mennä vain henkiseksi tueksi ystävän mukaan, kun otti nilkkaan tatuoinnin, mutta otin sitten itsekin, kun tilaisuus tarjoutui. 

Oli siis walk in -päivä, pienet tatuoinnit valmiista kuvastosta 50e.

Ei se sattunut niin paljoa, kuin kuvittelin.

Pari seuravaa päivää tatuoitu kohta oli kyllä arka, ja nyt viikkoa myöhemmin pikkuisen kutiseva, muttei saa raapia!

Tämä kirjoitus on jäänyt minulla roikkumaan tänne. Piti kirjoittaa loppuun, mutten muistanut.
Tässä tuli nuorimmaisen synttärit ja paljon muuta joten asia unohtui!


Joten jatkan tähän samaan, miksi näin kävi.

Elikkäs, otin tatuoinnin vasempaan ranteeseen sisäsyrjään. Se on nätti ja tarkoitus on jossain vaiheessa tosiaan jatkaa niin että poikien nimikirjaimet "roikkuisivat" tai "liittyisivät" tähän tatuointiin.

Tosiaan, nuorimmaisen syntymäpäiviä juhlittiin lokakuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna, vieraita kävi 35 pikaisesti yhteen laskettuna koko viikonlopun aikana, ja voin sanoa, että mielestäni onnistuivat oikein hyvin!

Tarjottavatkin riitti, vaikka aluksi melkein itkua väänsin ja meinasin perua koko juhlat.
Vieraiden lukumäärä kun oli osittain tuon miehen "vika".

Mutta vieraat kävi, kiittelivät hyvistä tarjottavista ja olivat viihtyneet kuulema.
Kiitos kortit on vielä tilattava (sen verran lahjoja tuli, että huono omatunto vaivaa jos emme niistä kiitä!)

Juhlien jälkeisellä viikolla minulla oli kahdet pääsykokeet MAMK:iin.
Voitteko kuvitella? Meikäläinen, jolle enkku ja matikka oli aivan läpi pääsemätön juttu ala- ja yläasteella, pääsin valintakokeisiin AMMATTIKORKEAAN!

Jo se oli mulle iso juttu, vaikken pääsisikään. Miksi?
Koska mulla oli matikka ja enkku 5 ja 6 peruskoulussa. (Kävin hetken 10 luokkaa ja nostin ne 8: n)

Ammattikoulunkin pääsin hammasta purren läpi, opettaja vissiin vihasi meikäläistä sydämen pohjasta... :D

Hain yhteisöpedagogiksi ja restonomiksi.

Peräkkäisinä päivinä olivat ja voin sanoa että kyllä oli rankkaa!

Mutta mielestäni pärjäsin enemmän kuin hyvin, mutta en voi tietää, kuinka todellisuudessa meni.
Katsotaan, tämän kuun 25. päivä pitäisi viimeistään tietää.

Kyllähän se varmasti harmittaa, jos en pääse, mutta hei! Elämäähän tämä on! Haen sitten maaliskuussa uudelleen, jos vielä innostusta löytyy :)

Mutta pääasia oli, että USKALSIN hakea, vaikka pelkäsin etten pääse edes valintakokeisiin!